Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tietoja pelistä

Vuodenaika: Talvi
Vuorokaudenaika: Keskipäivä
Sää: Pilvipeite rakoilee ja aurinko pilkottaa sen takaa. Pakkasta on noin -11 astetta.

Roolipelaus

Kirjoitathan roolit minä- tai hän muodossa.
Preesensissä tai imperfektissä.
Puhe tulee näiden merkkien "" sisään.
Ajattelu vain kirjoitetaan normaalisti tekstin sekaan.
Kirjoitathan rooleistasi vähintään neljän virkkeen pituisia.
Kirjoitathan Nimi-kohtaan sutesi nimi ja lauma, ei omaa nettinimeäsi.

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Cora, Legalis

27.04.2019 17:11
Cora raahasi peuraa Descon ja Rubyn kanssa kohti pesäpaikkaa. Punainen elämänneste oli värjännyt pakkaslumen ja pieni noro jäi heidän taakseen. Alfa oli valppaana koko ajan, koska eihän sitä voisi tietää mitä metsässä lymysi. Vaikka olisihan se hyvin epätodennäköistä, että joku tuntematon tulisi vastaan. Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä. Parempi katsoa kuin katua. Etenkin tällainen vastakaadettu saalis saattaisi herättää kiinnostusta monesta. Parasta olisi syödä se heti, mutta muuten vanhimmille ei riittäisi syötävää ja sehän ei nyt kävisi päinsä. Heidän kaikkien täytyisi olla vahvimmillaan, mutta nyt on vaikeat ajat. Hän vilkaisi taakseen ja Rubylla kylkiluut näkyivät enemmän kuin pitäisi. Tosin, olihan naaraalla itselläänkin luut näkyvissä, mutta hyvin hän jaksoi. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos lauman alfa nääntyisi nälkään? Se aiheuttaisi paniikkia ja toivo hiipuisi vähitellen jokaisesta. Cora uskoi, että tästä selvittäisiin. Custos suojelee heitä ja pian auringon lämpö hellii kaikkia.
”Olemmeko kohta perillä?” Ruby kysyi hieman valittavaan sävyyn. Desco vilkaisi valkeaturkkista naarasta varoittavasti. Ruby oli aika vasta päässyt alokkaasta laumalaiseksi ja kärsivällisyys ei ollut naaraan vahvinta osaamisalaa.
”Ollaan perillä, kun ollaan”, Desco murahti nuoremmalle sudelle. Ruby vain tuhahti ja käänsi katseensa eteenpäin sanomatta enää sanaakaan. Pian he olisivat perillä ja saisivat herkutella peuran lihalla. Cora vilkaisi taivaalle ja huomasi auringon olevan jo korkealla. Enää ei ollut niin kylmäkään kuin aamulla ja auringon myötä metsäkin tuntui elollisemmalta. Puhtaanvalkea lumivaippa peitti metsän. Lumi kimmelsi kuvankauniisti auringon vuoksi.

Pian tutut äänet kantautuivat alfan korviin. Lauma! hän ajatteli iloisesti. He kiristivät tahtia ja saapuivat aukiolle. Kaikkien päät kääntyivät heitä kohti ja iloista puheen sorinaa kuului joka puolelta.
”Valtavan kokoinen peura!” Merle huudahti silmät pyöreinä. Cora nyökkäsi alokkaalle hymyn koristaessa hänen kasvojaan.
”Dulcy, käyhän pyytämässä vanhimmat herkkuaterialle”, Dulcyn kouluttaja Elric sanoi. Dulcy vain nyökkäsi ja pian naaraasta ei näkynyt enää hännänpäätäkään, kun hän meni vanhimpien pesään kaatuneiden puiden suojaan. Graca ja Wicus varmasti nauttivat tästä. Wicuksen kunto oli päässyt huononemaan nyt talven aikana ja kaikki pelkäsivät pahinta. Olihan uros jo hyvin vanha, mutta kyllä hän ansaitsisi vielä kesän lämmön tuntea turkillaan. Peura oli keskellä ja muut sen ympärillä. Kaikki odottivat, että alfa aloittaisi.
”Hyvät legalislaiset. Meillä on ollut vaikeaa, mutta ei ole mitään mistä me emme selviäisi!” Cora ulvahti juhlallisesti. Lauma yhtyi ulvomiseen. Ei hän yleensä puheita pitänyt, mutta nyt se vain tuntui oikealta. Naaras repäisi palan peurasta ja pian muutkin tulivat syömään. Hän katsoi, että jokainen sai osansa ja ilokseen hän huomasi myös vanhimpien liittyneen seuraan. Pari alokasta jyrsi peuran jalkaa ja Inek söi Miran kanssa muhkeaa lihapalaa. Heidän turkkinsa koskettivat toisiaan, kun he istuivat niin lähekkäin. Cora arveli, että kesään mennessä oli pentuja odotettavissa. Selvästihän Inek ja Mira olivat rakastuneita. He kävivät aina yhdessä metsästämässä ja rajakierroksilla. On se rakkaus vain ihmeellinen ja ihana asia. Hänkin toivoi löytävänsä sen oikean joskus, mutta ei naaraalla taida olla aikaa sellaiseen. Lauma on aina etusijalla. Harmaaturkkinen naaras repi lihaa luista irti ja liha oli mahdottoman mureaa. Niin herkullista! Pian koko peura oli kaluttu aivan kokonaan ja kaikkien vatsa olivat toivon mukaan täynnä. Luita voisi toki vielä kaluta halutessaan, mutta pian täytyisi lähteä metsälle uudestaan. Elric jo näyttikin poistuvan alokkaansa Dulcyn kanssa.
”Hyvin saimme saalista”, Desco sanahti.
”Niin saimme. Tämä ei vain riitä kovinkaan kauaksi aikaa”, Cora sanoi ja katsahti kalutun peuran luita.
”Totta. Lähetän pian lisää metsästyspartioita”, Desco ilmoitti ja kumarsi poistuessaan.
”Hienoa!” Cora huudahti ja hänkin lähti kohti pesäänsä. Päivää oli vielä paljon jäljellä ja myöhemmin voisi käydä kävelyllä, alfa mietti itsekseen. Hän vilkaisi sivulle ja näki Miran ja Inekin pötköttelevän kylki kyljessä. Desco meni kaksikon luo ja ilmeisesti passitti heidät rajakierrokselle.
”Tuokaa sitten saalista mukananne!” beta huudahti kaksikon perään. Voi Descoa, aina niin tomelias, naaras ajatteli. Tietenkin se on vain hyvä merkki. Coran ei tarvitse pelätä lauman puolesta, jos hänelle sattuisi jotain. Desco oli ollut oiva valinta betaksi, eikä naaras ole epäillyt häntä hetkeäkään.

Nimi: Flame, Arcanus (Sailukki)

24.03.2019 15:59
Flame seisoi Arcanuksen reviirin vuoristoisella osalla, ja katseli siihen suuntaan, mistä auringon pitäisi nousta. Taivas oli auringonnoususta kellertävä. Pakkasen kylmä tuuli puhalsi suoraan päin hänen lyhyttä turkkiaan, mutta Flame ei välittänyt. Hänestä oli tullut edellisenä päivänä alokas, sillä hän oli täyttänyt kahdeksan kuuta. Flamen kouluttaja ei ollut kovin hyvässä kunnossa eilisen reviirikierroksen jälkeen, joten Rufuksen kouluttajan, Snown, piti kouluttaa häntä tänään. Rufus ei kuitenkaan ollut vielä herännyt, hän kun ei tunnettavasti ollut aamuvirkku. Flame oli aiemmin mennyt kysymään Snowilta, että voisiko hän mennä hetkeksi ulos.
"Voinko mennä?" hän oli kysynyt.
"Niin minne?" Snow ihmetteli, Flame kun ei mielellään käyttänyt montaa sanaa.
"Ulos", Flame oli mahdollisimman lyhytsanaisesti kertonut haluamansa.
"Mene vain, mutta älä harhaile lähellä rajaa tai viivy kauaa. Eiköhän Rufus kohta herää."
Flame oli nyökännyt, ja lähtenyt jalkojaan lumessa nostellen kohti vuoristoa.

Flame katsoi vielä kerran kaunista talvimaisemaa, ja lähti sitten tuulta vastaan taistellen kohti pesien paikkaa. Läheisessä, kärsineen näköisessä puussa visersi lintu, kun hän tallusteli rivakasti eteenpäin.

Nimi: Cora, Legalis

21.03.2019 18:52
Cora hengitti kylmää pakkasilmaa suoraan keuhkoihinsa. Pieni huurupilvi nousi ilmaan, lopulta kadoten jäljettömiin. Hän kuuli kahden muun laumansa jäsenen hengityksen takanaan, kuullen samalla heidän askeleensa. Cora raotti hieman suutaan saadakseen edes jonkinlaisen vainun. Naaras terävöitti kaikki aistinsa ja lopulta hän havaitsi jotain. Alfa heilautti häntäänsä käskeäkseen Descoa ja Rubya pysähtymään. Naaras vilkaisi heitä ja hän huomasi heidänkin haistavan sen. Peuroja, alfa totesi itsekseen. Sellainen kelpaisi paremmin kuin hyvin. Ehkä niitä on useampikin. Hän lähti seuraamaan vainua pakkaslumen narskuessa jokaisella askeleella. Pian näkyviin tuli jälkiäkin. Ne vaikuttivat tuoreilta ja makuujäljistä päätellen peuroja oli vain kaksi. No parempi se kuin ei mitään. Ne eivät voisi olla kaukana, joten naaras kiristi tahtiaan. Vanhimmat tarvitsisivat voimia, kuten myös muu lauma. He olivat matkanneet saaliin perässä jo jonkin aikaa ja lopulta naaraspeura näkyi vähän matkan päässä. Se ei ollut vielä huomannut heitä, mutta se käänteli hermostuneesti päätään. He eivät voisi päästää sitä pakoon. Cora heilautti päätään laumalaisilleen ja he lähtivät eri suunnista piirittämään peuraa. Cora huomasi vähän matkan päässä olevan toinenkin peura, mutta he keskittyivät nyt lähellä olevaan. Hän jännitti lihaksensa, ennen kuin hän lähti juoksien peuraa kohti. Hanki oli paikoittain upottavaa, joten se hidasti huomattavasti. Peura lähti pakoon, mutta silläkin oli vaikeuksia päästä eteenpäin. Alfa loikki peuraa kohti, huomaten Descon ja Rubyn tekevän samoin. Toinen peura oli kadonnut jo näkyvistä, mutta ensimmäinen ei pääsisi pakoon. Cora puraisi sitä takajalasta ja Desco lukitsi leukansa sen reiteen. Ruby näykki peuraa sieltä mistä kerkesi. Peura koetti kaikilla voimillaan potkia ja sätkiä, mutta lopulta se luhistui Coran puraistessa sitä kaulaan. Punainen elämänneste valui lumelle värjäten sen punaiseksi. Alfan oma harmahtava turkki oli peuran veressä ja hän kiitti Custosta tästä metsästysonnesta.
"Hyvää työtä molemmilta", naaras kehaisi ja nyökkäsi kaksikolle. Desco nyökkäsi takaisin ja Ruby oli hyvin innoissaan kaadetusta peurasta. Tästä riittäisi hyvin syötävää, Cora ajatteli. Nyt heidän pitäisi viedä sitä muillekin. Se hoituisi kolmistaan helposti.

Nimi: Urania, erakko

19.03.2019 20:39
Urania avasi silmänsä heräten uuteen päivään. Pieni haukotus, jonka perään venyttely. Naaras jolkotteli suojaisan kuusen juurelta viereiselle purolle istumaan. Tuo kuunteli metsää sekä kevyttä tuulta joka leikitteli tuon turkilla. Lumi oli puuterimaista ja pehmeää tuon tassujen alla. Neito ei ollut syönyt hetkeen ja nälkä alkoi jo tuntumaan, syvä huokaus ja itsensä ravistaminen. Jotain on saalistettava, toivottavasti onnistun tällä kertaa, tuo tuumaili ympäristöään tarkkaillen. Metsiköstä kuuluva äkillinen rasahdus herätti Uranian ajatuksistaan, metsikön kuusien oksalta laskeutui lunta. ” onko siellä joku? ” Tuo kysyi aavistuksen pelästyneenä, kuono maata haistellen naaras asteli syvemmälle metsikköön. Urania päästi suustaan ” Haistan sinut, saalis. ” Ja lähti jäljittämään mahdollista aamupalaa nälkä vatsassaan.

Nimi: Mira, Legalis (NPC)

13.03.2019 17:36
Mira pötkötteli tyytyväisenä suuren puun varjossa. Auringon ensisäteet lämmittivät mukavasti ja lauman toimia on mukavaa seurata sivummalta. Naaraan vatsa kurisi pienoisesti, mutta hän yritti karistaa sen mielestään. Ensin pitäisi käydä metsästämässä, naaras ajatteli mieli hieman maassa. Riistaa on ollut aika vähän viime aikoina. Nyt naaras näki, kun Cora, Desco ja Ruby lähtivät metsästämään. Mira huomasi koulutettavansa Neonin astelevan häntä kohti. Uros taitaa olla vailla jotain tekemistä, naaras ajatteli ja päästi olemattoman huokauksen.
"Mitäs sinä olet vailla?" Mira päätti vielä kysäistä. Hän uskoi tietävänsä vastauksen, mutta antaisi alokkaan itse kertoa asiansa.

Nimi: Neon, Legalis

01.03.2019 17:21
Neon heräsi aikaisin, koska aurinko paistoi hänen silmiinsä. Pesässä oli vielä muita alokkaita. Neon lähti pesästä ja hän näki aukiolla betan ja alfan keskustelemassa. Hän lähti etsimään kouluttajaansa Miraa. Mira oli puun varjossa makoilemassa. Neon meni hänen luoksensa.

Nimi: Cora, Legalis

01.03.2019 17:20
Cora avasi keltaiset silmänsä. Hänen suustaan karkasi suuri haukotus ja samalla pieni huurupilvi haihtui ilmaan. Alfa venytteli hieman kankeita jäseniään ja kääntyi pesässään oviaukkoon päin. Jäkäläverho oli aivan valkean jäähileiden peitossa ja verhon lävitse siivilöityi auringon ensisäteitä. Harmaaturkkinen naaras asteli ulos pesästään ja jäi katselemaan hieman alaviistoon laumansa aamutoimia. Hän huomasi betansa Descon olevan aukiolla parin muun laumalaisen kanssa. He taitavat pian lähteä metsästämään, naaras ajatteli tyytyväisenä. Ilma oli viileä ja Cora tunsi sen pienoisesti turkissaan. Hänen onneksensa alfan oma turkki on paksu juuri tällaisten päivien varalta. Cora ryhdistäytyi ja lähti Descoa ja muita kohti. Muut huomasivat alfan tulon ja kumarsivat tälle.
”Metsästämäänkö olette lähdössä?” Cora kysyi ja katsoi laumansa jäseniä.
”Niin olemme”, Ruby vastasi ääni innokkuutta uhkuen. Desco vilkaisi Rubya kuin käskeäkseen häntä rauhoittumaan. Tämä nostatti alfan huulille hymyntapaisen.
”Haluaisitko lähteä mukaan?” Desco kysyi ja käänsi katseensa Coraan. Harmaaturkkinen naaras ajatteli, että se voisi olla ihan hyvää ajan vietettä näin aamusta. Etenkin nyt, kun riistasta on pulaa. Kaikki metsästyspartiot ovat tarpeellisia. Cora mietti, onkohan kaikkien muidenkin laumojen reviireillä riistapulaa. Crudus ei ainakaan ylpeydensä tähden myöntäisi sitä ja arcanuslaisia tuskin näki edes reviirin rajalla. Alfa havahtui ajatuksistaan ja sanahti iloisesti: ”Mielelläni.” Desco nyökkäsi ja niin teki myös Ruby. Cora lähti edellä ja Desco sekä Ruby seurasivat häntä. Alfa käveli lumeen muodostunutta polkua pitkin ja ihasteli metsän kauneutta. Yöllä oli satanut lunta ja puiden oksia sekä kaatuneita tukkeja peitti puhdas, valkoinen lumipeite. Hän toivoi todella, että he löytäisivät saalista. Sitä oli tullut aivan liian vähän viime aikoina ja jos tilanne ei parane, lauma näkee nälkää.

©2019 Yön Kuiskaus - suntuubi.com